Tulin tänne työvoimatoimiston aulaan kirjoittelemaan museologian esseetä, mutta en oikein pysty keskittymään. Vastapäätä työkkärin nainen neuvoo somalinaista täyttämään työpaikkailmoitusta. Ei varmasti mitään helppoa hommaa, kun yhteistä kieltä ei oikein tunnu löytyvän. Suomen kieli on vielä niin mystistä, et hän saa koko ajan neuvoa, miten Stafpointilla loppuu lla eikä ssa ym. Toisaalta, oliskohan näillä kielioppisäännöillä nyt niin hirveästi väliä, kun pääasiahan olisi, et nainen saisi joskus työpaikka hakemuksensa lähetettyä ja tulisi ymmärretyksi.

Viimeksi yritin kirjoitella esseetäni kirjastossa ja vieressäni istui romaaneja koneella etsiskelemässä sopivia hevoskärryjä. Eipä siinä muuta, mutta tuoksuivat niin hevoselle, et meinasin tukehtua ja unohduin aina kuuntelemaan heidän tarinoitaan, eikä kirjoitukseni edistynyt.

Nyt tumma nainen sai onneksi hakemuksensa valmiiksi ja lähti. Mutta aloitettuani tätä päiväkirjakirjoitusta en tietenkään voi tätä heti keskenkään jättää. Yritän tiivistää viime päivien tapahtumia. Olimme Lontoossa 5 yötä 23-28 päivä ja sitä ennen yövyimme yhden yön Mikon ja Maaretin luona Seinäjoella ja sen jälkeen yhden yön Hveellä. Reissu meni mukavasti, vaikka tuollainen nähtävyyksienmetsästys matka ei olekaan minulle omin tapa reissata. Ravattiin monissa museoissa, kuten Tate modernissa, Science museossa ja Brittish museossa ja nähtiin ja koettiin monia muitakin Lontoon vetonauloja, kuten London eay maailman pyörä, Harrolds tavaratalo, Tower linnoitus ja Hyde park puisto. Kyllähän noissa museoissa hieman sivistyi, vaikka enemmän olisin saanut irti jos edes jotain infoa olisi ollut omalla äidinkielelläni. Joskus ärsyttää, kun suomi on näin pieni kielikunta, mutta toisaalta se tekee siitä ainutlaatuisen ja harvinaisuudessaan arvokkaan, joidenkin mielestä jopa eksoottisen. Hienointa oli nähdä Rosettenkivi, koska tiedän kuinka suuri vaikutus sillä on ollut historiankirjoitukseen. Egyptiläisen kulttuurin salat eivät olisi koskaan paljastuneet ilman sitä. Taidemuseossa vaikutuksen taas tekivät Monetin Lumpeet ja monet Picasson analyyttisen kubismin teokset.

Ihmeen vähän sattui mitään vastoinkäymisiä. Olimme Kallen kanssa suunnitelleet reissun hyvin etukäteen ja toimimme porukoiden matkaoppaina jaellen lentoliput, bussiliput ym. Lippujen tulostuksessa etukäteen olikin kyllä oma hommansa. Jos jotain pieniä kommelluksia pitäisi mainita niin viimeisen shoppailupäivän jälkeinen Easy hotellillemme (hyvä hotelli kauniilla paikalla  vanhoine taloineen Shouth Kensingtonissa, mutta hyvin pienet huoneet) matkustus, kun emme ensin meinanneet löytää metropysäkkiä ja saimme kävellä pitkästi. Sitten metrot jumittuivat useiksi minuuteiksi tunneleihin ja äitillä oli hirveä vessahätä. Päästiin kuitenkin lopulta hotellemme ja äiti jaksoi vielä kiivetä neljännen kerroksemme huoneeseemme vessaan:) Viimeisenä päivänä Kalle oli soittanut puolestamme lentokentän läheiseen Stansted Lodge hotelliin ja sopinut, että he tulevat hakemaan meitä juna-asemalta. Henkilökuntaa ei kuitenkaan näkynyt asemalla ja saimme kävellä hotellille kysellen vähän väliä tietä. Kävelimme ensin hotellin ohitse, koska sen pihassa oleva kyltti osoitti väärään suuntaan. Hotellin ovessa oli lappu "emme ole juuri nyt kotona", mutta onneksi koputtelujen jälkeen jokin tyttö vaivautui tulemaan avaamaan.

Kalle yöpyi koko ajan eri paikassa kuin me, koska ei halunnut tapansa mukaan maksaa hotelleista. Hän majoittui sohvasurffaajille ja viimeiseksi yöksi lentokentälle, josta sitten löysimme hänet aamulla nukkumasta makoisesti penkillä. Hän ei herännyt edes, vaikka räpsimme hänestä kuvia. Hyvät unenlahjat! 

Nyt olen sitten elellyt taas tylsää arkeani. Museologiaa olen lueskellut ja siinä ihan menestynytkin arvosanoista päätellen. Tuleva parin viikon työharjoittelu kyllä kauhistuttaa nyt jo. Toivottavasti löytäisin jonkun työn, joka olisi itsenäistä ja ei tarttis koko ajan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Eihän nyt museoissa tietty yleensä paljon ihmisiä käy, ei ainakaan Yliopiston hyvin hiljaisissa ja lähes unohtuneissa luonnontieteellisissä museoissa, mut voihan olla, et mut laitettais mukaan johonkin projektiin, johon osallistuu muitakin tms.

Porukat ovat huolissaan vaarin jaksamisesta ja itseänikin vähän huolestuttaa. Sen pitäis löytää jotain pappaseuraa, tutustua naapureihin mennä mukaan johonkin ryhmään tms. Sillä ei ole oikein ketään puhekumppania Äänekoskella, korkeintaan hyvän päivän tuttuja. No, jospa se innostuis kyläileen Hveellä. Sinnehän se vois aina bussilla kulkeutua.

Odotan innolla keväistä pyöräilyä Italiassa. Odotan myös työttömyys tukien virtaamista. Aikamoista kituuttamistahan tämä on. Voisin varmaan saada vaarilta enemmän rahaa, mut en kehtaa pyytää, kun se rahoittaa jo Aapon yritystä, jonka se vasta perusti. Elän nykyään noin 300 eurolla kuukausi, mikä tarkoittaa ahkeraa dyykkaamista. Siinäkin on vain ollut vähän ongelmaa, sillä kauppias suuttui meille yksi ilta. Hän ilmestyi autollaan paikalle juuri, kun olimme lähdössä. Kalle pääsi pyörällä portin toiselle puolelle, mutta minun nenäni edestä hän löi portin kiinni ja alkoi karjua. Joksikin hampuuseiksi hän meitä nimitteli ja kielsi enää koskaan tulemasta paikalle. Hän sanoi, ettekö huomaa, et tämä on yksirtyisalue. Kysyimme lukeeko se jossain. Itse asiassa missään ei ole sellaista kylttiä ja yleensä portti on aina auki, joten hänen perustelunsa eivät olleet laillisia. Hän pakotti minut viemään saaliini takaisin roskikseen. Kävin kiltisti kippaamassa sen takaisin, koska en halunnut ärsyttää häntä (hänen piti jäädä voittajan tunnelmiin, sillä muuten hän pian pistäisi roskikset lukkoon tulevaisuudessa), vaikka tiesin, et laki olisi puolellani. Hän oli estänyt minua lähtemästä sulkemalla portin nenäni edestä, se olisi vapauden riisto. Hän yrittikin ensin pelotella meitä poliisille soittamisella, mutta kun lähes yllytimme häntä tähän, hän pani heti puhelimen pois ja tajusi, ettei kannata.

Ulkoilma, aurinko, meren tuoksu, lämpimänä hohtava pikku teinä kiemurteleva asvaltti, ei aikatauluja, vapaus mennä minne haluaa, oman kropan antama liikevoima...Tämä kaikki kuullostaa hyvältä ja odottaa minua keväällä. Nyt pitää vain jaksaa tämä pimeä talvi. Edes kylmyys ei haittaa, mutta inhoan jos aina on pimeää.