Huomasin, että joku oli löytänyt blogini. Kiitti kommentista Outsa! 

Tällä kertaa minun olisi tarkoitus ruotia parisuhdettani. Eilen oli pieni riidanpoikanen pitkästä aikaa. Emme yleensä riitele ollenkaan ja tuokin oli ehkä paremminkin vain asioista suoraan puhumista, valitettavasti toista loukkaavalla tavalla. Ehkä olisi hyväkin riidellä joskus, että se puhdistaisi ilmaa jos jommalla kummalla on jäänyt jotain hampaankoloon. Edellisessäkään suhteessani emme usein riidelleet, mutta jos olimme eri mieltä, annoimme sen kuulua ja se oli mielestäni tosi hyvä. Kaipaisin sitä, että toinen sanoisi vastaan ja seisoisi omien näkökantojen ja tuntemustensa takana, eikä loukkaantuisi vaikka toinen on eri mieltä. Nykyinen mieheni ottaa vain heti kaiken itseensä ja alkaa murjottamaan. Jos esimerkiksi illalla väittelemme jostain, hän ei osaa enää nukkua vaan siirtyy olohuoneeseen lukemaan, valvoo ja murjottaa. Eilen yritin katkaista tämän ilmiön, menemällä sopimaan, kun hän oli siirtynyt pois sängystä olouoneen riippukeinuun. En vain kuitenkaan onnistunut sopimaan vaan tahtomattani loukkasin häntä lisää. 

"Riitamme" alkoi, kun avauduin, et minulla on ollut viime päivinä tunne, ettei hän jaksa minua. Hän ei kuuntele mitä sanon, eikä kommentoi juuri mitenkään ja on ollut tunne kuin olisimme hyvin etäällä toisistamme. Hän sitten vain valitti väsymystään, vetosi pitkäksi venyneisiin hääjuhliin (hänen kaverinsa meni naimisiin ja siellä oli kieltämättä vähän liiankin hyvät hääjuomatarjoilut) ja töihin. Kai hän on aika kyllästynyt töihinsä, mutta hänen pitäisi aina sanoa väsymyksestään, etten ota sitä itseensi, että minussa on nyt jotain vialla, kun hän ei jaksa yhtään huomioida minua. Sitten hän tuli lausahtaneeksi, "Kyllähän se seksin puutekin välillä vähän ärsyttää". Siitä se meidän molemmin puolinen loukkaava kiistely sitten varsinaisesti alkoi.

Vaikea, kun kirjoitan tätä pääasiassa itselleni, mutta myös mahdollisille lukijoilleni. Jotta lukijani voisivat käsittää, mistä tässä on kyse, pitää varmaan vähän valoittaa taustoja. Kun tapasin Kallen, olin vielä yhdessä exäni Karin kanssa. Meillä oli hänen kanssaan hyvää seksiä, mutta juuri mikään muu ei sitten toiminutkaan. Olin innoissani Kallesta, kun vihdoin tapasin ihmisen, joka ymmärsi maailmankatsomustani. Hänellä oli samanlaisia vasemmistolaisia yhteiskuntaihanteita, reissaamiseen liittyviä suunnitelmia, hän oli kiinnostunut eri maista ja kulttuureista, uutistapahtumista ym. Kari ei ollut kiinnostunut mistään muusta kuin aivan lähiympäristöstään. Hän myönsikin, että hänen elämässään on kaikki hyvin jos hän itse ja hänen lähipiirinsä voi hyvin, häntä ei voinut vähempää kiinnostaa muun maailman tapahtumat. Kun joskus kysyin, mitä mieltä hän on Israelin ja palestiinan tilanteesta, hän kysyi "Ai, onko siellä jokin sota?"

Tiesin kyllä heti, ettei Kallen ja minun välillä ole mitään suurta fyysistä vetovoimaa. Nukuimmehan vierekkäin varmaan 20 yötäkin ennen kuin mitään tapahtui. Noina öinä vain puhuimme elämästä kuin tosi läheiset ihmiset, koin hänen jonkinlaiseksi sielunveljeksi. Päättelin, ettei hänelle seksi ole kovinkaan tärkeää. Joskus Kalle myös itse lausahti jotain sinne päin, ettei se ole hänen elämässään kovinkaan suuri tarve. Tapailin Karia seksin merkeissä vielä jonkin aikaa tavattuani Kallen. Jostain syystä meidän seksi oli vain parantunut, kun olimme saaneet etäisyytä toisiimme. Karillakin oli tuohon aikaan jo toinen, tai oikeastaan muutamakin, joista erään kanssa suhde sitten alkoi nopeasti edetä. Hän kuitenkin sanoi, "Ei se vaan ole kenenkään muun kanssa yhtä hyvää kuin sun. Meidät on niin kuin luotu fyysisesti toisillemme". Kun hän tämmöisiä aina höpisi, kuvittelin fyysisen siuhteeni häneen jatkuvan ikuisesti. En tietenkään ajatellut, että edes joka viikko tavattaisiin, mutta satunnaisesti. Kun hän muutti työttöystävnsä kanssa yhteen, tyttö teki selväksi, että mitään yhteyttä exiin ei pidettäisi. Tietenkin ymmärrän, että hänellä olisi voinut olla jotain seksiämme vastaan, mutta minulle olisi ollut tärkeää edes kuulumisten vaihto.

Kari päätti uskoa vaimokettaan, josta nopeasti tulikin hänen vaimonsa, ja sanoitui totaalisesti irti kaikesta yhteydenpidosta. Luulen, että hän pelkäsi pelkän puhelimessa puhumisenkin voivan helposti lipsahtaa siihen, että sovitaan tapaaminen. Ehkä hän ei luottanut itseensä, että pystyisi olemaan uskollinen vaimolleen jos pitäisi minuun minkäänlaista yhteyttä. Miksi hän sitten halusi olla ehdottoman uskollinen? No, on kai se suhteessa jonkinlainen ihanne. Itse en ole koskaan ymmärtänyt tuollaista uskollisuutta. Mielestäni pitkää suhdetta voisi huomattavasti piristää jos vaikka kerran vuodessa kumpikin olisi myös jonkun toisen kanssa. Mutta Kari oli aina joko tai ihminen. Hän ei voinut omistaa minua, joten hän ei enää halunnut minusta mitään. Minä se olin, joka halusi lopettaa varsinaisen suhteemme, siis avoliittomme. Siten voi tuntua kummalta, kuinka paljon häntä sitten kaipasin, kun hän sanoi ystävyytemmekin irti. Hän ikään kuin kuoli minulle, koska minulla ei ollut enää mitään keinoa saada häneen mitään kontaktia, ei kuulla hänestä sanaakaan. Meillä ei oluut edes ketään yhteisiä ystäviä, joilta udella hänen elämästään.  Kaipasin tietty seksiämmekin, mutta olisi minulle riittänyt pelkkä etäinen toveruuskin. Ehkä se kertoo, että meidän suhteessa oli lopulta muutakin kuin seksiä. Joka tapauksessa siinä ei kuitenkaan ollut sellaista henkistä läheisyyttä kuin Kallen kanssa.

Niin, siis Kallelle ja mulle ei seksi ollut alkuainkoinamme mitenkään tärkeää. Itse olin harrastanut sitä Karin kanssa niin paljon, että tuntui kuin siitä "varastosta" riittäisi loppuelämäksi. Ajattelin myös, että ainahan voisin ottaa rakastajan jos seksi vielä joskus alkaisi suuremmin kiehtoa. ( itse asiassa joskus olen yrittänytkin etsiä netistä jotain ihmistä ja pari tavannut...siihen se jäi, koska olivat niin pettymyksiä, että kävin heidän kanssaan vain kävelylenkillä. Olisi varmasti hyvin vaikea löytää oikeasti hyvä rakastaja, joten helpompi olla ilman)  Kallella taas oli niin huono itseluottamus seksissä, joka oli varmaan kokemuksen puutetta, ettei meidän seksi edes fyysisesti toiminut aluksi. Kyllä se siitä sitten alkoi jollain tavoin toimia, mutta en varsinaisesti koskaan halunnut häntä. Nykyään saatan joskus oikeasti haluta seksiä, mutta jos rehellisiä ollaan en tunne mitään suurta vetoa juuri hänen kroppaansa. Eilen yritin varovasti selittää, että ei se, ettei meidän välillä ole mitään suurta seksuaalista "kipinää", ole varsinaisesti kummankaan vika. Kyse on vain meidän välisestä asiasta, tietystä kemiasta, eikä se minua niin suuremmin haittaa. Hän otti sen kuitenkin niin, että hänen pitäisi tehdä jotain, tai meidän molempien pitäisi. Hän uskoo, että siihen auttaa jokin "erilainen seksi", tai tietyt temput, että alkaisin halukkaammaksi. Kalle uskoo, että meidän pitäisi panostaa seksiin enemmän jne. 

Itse en enää tuossa vaiheessa sanonut juuri mitään, en halunnut enempää loukata, myöntelin vain ja yritin nostaa hänen mielialaansa, että onhan meidän seksi monesti hyvää ja en siihen alkaisi jos en nauttisi. Tämä on kyllä jonkinlainen umpisolmu. Tosi asia siis tiivistetysti on, että minun ei juuri tee mieli seksiä Kallen kanssa, tai tekee erittäin harvoin. Kalle taas haluaisi sitä entistä useammin ja hän haluaisi, että olisin innokas. (miten edes voisin olla kovin innokas? alkuaikoina, kun yritin olla aktiivinen, hän säikähti ja hänen tekniikkansa ei enää pelannut. Luulen, ettei hän huonon seksuaali-itseluottamuksensa vuoksi edes pystyisi olemaan sängyssä kovin aktiivisen naisen kanssa) Varmaan monet parit riitelevät seksistä, lähinnä siitä, kuinka usein. Sikäli tämä nyt ei varmasti ole kovin erityinen tilanne. Meillä vain erityisen ongelmallista on, että jos minun ei tee kohta enää ollenkaan mieli kumppaniani. Pelottaa, että ajaudummeko eroon tämän takia. Mielestäni tämä olisi pikku syy rikkoa näin pitkä kuusivuotinen suhde. Mutta toisaalta jos Kallen kannalta seksin merkitys hänen elämässään on koko ajan noussut, sen toimimattomuus ei välttämättä ole hänelle pikku juttu. Kyllähän se minuakin tietenkin joskus ahdistaa, kun mietin, miltä tuntuisi saada sellaista seksiä, mistä tosissaan nautin. Kieltäydyn paljosta jos kiellän oman seksuaalisuuteni. Olen kuitenkin valmis uhraamaan sen tämän suhteen eteen. Mitähän Kalle on valmis uhraamaan? Välillä tuntuu, ettei hän osaa yhtään joustaa missään!

Ehkä kohta lopetan tämän turhan mihinkään johtamattoman höpinän, mutta kai minun täytyy vielä lyhyesti paljastaa, minkälaista seksiä sitten haluaisin. Seksihän kiinnostaa aina ihmisiä, joten en kai voi jättää lukijoitani ilman tätä olennaista paljastusta. En nyt mitään kovin ihmeellistä seksiä edes kaipaisi, en mitään mahdotonta. Kai kyse on paljolti fysiologisista seikoista, haluaisin olla "ison" miehen kanssa, jolla en tarkoita  sen tietyn värkin kokoa, enkä miehen lihavuutta, vaan jonkinlaisia lihaksia tms. Kalle on hyvin pienikokoinen, voisi sanoa että reippaasti alipainoinen, painaa paljon vähemmän kuin minä, joka olen normaalipainoinen. Sellaisen mihen syleilyssä tuntisin itseni kivasti pieneksi, naiselliseksi ja ehkä jopa vähän alistetuksi. Voisin haluta myös leikkiä jotain lievästi alistavia leikkejä, niistäkin menee uskottavuus jos alistaja on hyvin pikkuinen. Sitten salaisin haaveeni, voisin haluta olla nainsen kanssa. En ole täysin varma nauttisinko seksistä oikeasti naisen kanssa, vai onko tämä vain fantasiaa. Joskus kuitenkin tunnen jonkinlaista vetoa naisiinkin. Tämän viimeisen haaveen estona Kalle ei tietenkään mitenkään ole ( ei hänellä mielestäni saisi olla mitään sitäkään vastaan jos kerran olisin jonkun muun äijän kanssa, mutta tiedän että se kuitenkin loukkaisi häntä), mutta olen liian arka toteuttaaan mitään tällaisia haaveita. Miten voisin iskeä naisen tai miehen, kun en pysty kenekään kanssa edes katsekontaktiin? En pysty ystävystymäänkään ihmisten kanssa, miten pystyisin seksiin? No, ehkä sänkyyn on helpompi päästä kuin ystävyyden tasolle, mutta pitäisi sitä silti jollain tavoin pystyä toiseen tutustumaankin.    

Tällaisia hieman epätoivoisia mietteitä tällä kertaa. Ei minulla kuitenkaan ihan niin huonosti mene kuin saattaa kuulostaa. Parisuhteessa on seksiä lukuunottamatta moni asia kohdillaan. Kesä kukoistaa ja olen vapaa kuin taivaanlintu. Välillä tämä työttömyys ahdistaa, mutta usein osaan kyllä ottaa siitä kaiken myös irti. Nautin suuresti itsemääräämisoikeudestani!