Haluaisin kirjoittaa lehtijutun, mutta en vain saa aikaiseksi. Oikeastaan tuntuu, etten nykyään saa mitään aikaiseksi. On hyvin saamaton olo! Olenkohan lievästi masentunut? Pystyn kyllä tekemään kaikenlaista, mikä ei vaadi suoranaista keskittymistä, tai itsensä likoon laittamista. Mielelläni käyn esimerkiksi rullaluistelemassa pienen lenkin tai siivoan pintapuolisesti koko kämpän. Pystyn myös lukemaan romaaneja, jotka ovat sujuvan viihteellisiä. Mitään raskaampaa tai tietopainotteisempaa taas ei oikein pysty lukemaan.Äsken selailin Voima lehteä, mutta jotenkin en niihinkään sinäänsä kiintoisiin artikkeleihin osannut tarttua. Lainasin myös kirjastosta kirjoja Suomen luonnonvaraisista yrteistä ja hyötykasveista.

Ehkä en ole vielä ainakaan pahasti masentunut, kun jaksan kuitenkin hetkellisesti aina innostua asioista. Juuri tällä hetkellä olen aidosti kiinnostunut selvittämään, mitä luonnossa kasvavia kasveja voisi käyttää rohdoksina tai vain laittaa ruokapöytään monipuolistamaan aterioitani. En kyllä vain tiedä kauanko tämäkään innostus kestää ja johtaako se toivomaani metsäretkeen. Haluaisin käydä metsässä etsiskelemässä kirjojen kasveja ja kokeilla hyödyntää niitä. Käsittämätöntä, miten monia kasveja voi Suomen luonnostakin syödä! Ennen kaikkea vielä käsittämätöntä, miten vähän niitä nykyään syödään! "Luonnonvaraiset hyöty- ja myrkkykasvit " kirja on täynnä kasveja, joista en ole koskaan kuullutkaan ja  niitä voi hyödyntää kiintoisilla tavoilla. Esimerkiksi Keiholehden juurimukulat muistuttavat perunaa ja niitä voi syödä vaikkapa öljyssä friteerattuina. Toisaalta kirjassa on myös tuttuja kasveja, kuten "Leskenlehti", joilla on ihmeellisiä käyttötapoja. Esimerkiksi Leskenlehden kuivattujen lehtien tuhkaa on käytetty suolan korvikkeena.

Olen varma, että ruokakriisi tulee tulevaisuudessa vielä pahenemaan. Silloin ruuan hinta nousee niin ylös, ettei tällaisen köyhän ihmisen välttämättä ole enää varaa ostaa juuri mitään. Roskiksillakin alkaa silloin varmasti olla tunnosta. Niimpä on varmasti hyödyllistä tietää, mitä luonnostakin voi käyttää suoraan ravinnoksi. Vaikka tällaista vakavampaa kriisiä ei tulisikaan (minun elinaikanani, totta kai se joskus on vielä edessä) niin luonnonkasvejen keräilyhän on aina ympäristöteko. Nykyinen ruuantuotanto kaikkine vaiheineen - voimakkaat lannoitteet ja tuholaistorjunta aineet, ruokien pakkaaminen ja pitkät kuljetukset jne - on täysin kestämätön käytäntö. Haluaisin tukea tällaista mahdollisimman vähän! 

Voi olla, että vielä joskus lähden woofaamaan eli jonnekin luomutilalle töihin. Tuntuu, että älyllinen elämäni on jotenkin kuollutta, ainakin tällä hetkellä. Siis tarkoitan, että tunnen heti valtavaa painetta jos minun pitäisi muodostaa jotain järkevää tekstiä tai lukea vaativaa tekstiä. Haluaisin välillä TEHDÄ jotain. Pieni ongelma on, että kroppani on suhteellisen heikkoa tekoa, en ole fyysisesti kovinkaan vahva. Selkä on heikoinlenkkini. Uskon silti vahvasti, että kykenisin kevyisiin peltotöihin ja onhan jokaisella maatilalla hyvin monenmoista työtä.

Taas juhannuksena minua painostettiin tulevaisuuteni vuoksi. Äitini kyseli "Millä aioit sitten syksyllä elää? Aiotko siivota? Täytyyhän sinun jotain työtä tehdä jos et enää opintotukiakaan saa?" Vaari taas painosti "Kyllä minusta tuntuu, että sinun pitäisi jatkaa tutkimustasi väitöskirjaksi. Varmasti sille löytyisi rahottaja. Nyt sitten vaan menet keskustelemaan niiden professorien kanssa." Äidin kukkahattutäti kaveri taas kysyi oikein ärsyttävän "aikuisen" äänellä "Mikä se olisi sellainen sinun unelmatyösi mitä haluaisit isona (enkö ole jo aika iso, ehkä tuokin sana oli tarkoitettu vihjeeksi, että olen tosiaan jo siinä vaiheessa, että jotain työtä pitäisi tehdä)  tehdä?" Kai he tarkoittavat hyvää näillä lukuisilla kysymyksillään ja neuvoillaan. Joka tapauksessa koen tällaisen kyselemisen tällä hetkellä hyvin rasittavaksi. Ovathan nämä kyselyt aina vähän sressanneet, mutta tähän asti olen vain hymyillyt nille. Olen suhtautunut huolettomasti tulevaisuuteen, sillä onhan siihen vielä niin kauan aikaa. Nyt kuitenkin olen itse päättänyt valmistua piakkoin ja siksi tosiaan pitäisi hieman miettiä, mitä aion sen jälkeen, mutta en todellakaan kaipaa siihen mitään painostuksia. Välttämättä en pysty mihinkään! Minun pitää rauhassa arvioida omat voimavarani, vahvuuteni ja heikkouteni. On totta, että vaikka ihmisellä olisi, kuinka pahoja psyykeongelmia, lähes aina hän pystyy jotain tekemään. Omat ongelmani eivät varmasti ole pahimmasta päästä, joten enköhän jonkinlaiseen työhön pystyisi, ainakin vähäksi aikaa. Kuitenkin se varmasti rajoittaa työnhakua. Porukat eivät näistä ongelmistani ole kovinkaan tietoisia, eivätkä varmaan suostuisi myöntämään niiden rajoittavuutta, vaikka niistä yrittäisin kertoakin. Äiti varmaan vain sanoisi "Nyt otat itseäsi niskasta kiinni, kyllä sinä pystyt ihan mihin vain haluat pystyä".

Toden näköisin vaihtoehto heti valmistumisen jälkeen on jonkinlainen maastapako. Olen niin paljon reissannut, että tiedän kikat ja pystyn reissaamaan etenkin Aasiassa päin lähes ilmaisaeksi. Silti tällaiseenkin reissaamiseen tarvitaan vähän rahaa. Rahoitus on siis suurin ongelma jos haluan lähteä jälleen kerran karkuun näitä ahdistavia ympyröitä. En vain mielelläni lähtisi enää pelkästään reppureissaamaan. Viimeksi siihenkin hommaan hiipi tietty tyhjyys loppuvaiheessa 7 kuukauden jälkeen. Yllättäviä sekkailuita, jotka ovat tuon homman suola, ei tapahdu kuitenkaan reppureissauksessakaan joka päivä. Arki muodostuu siellä paljolti hyvien ja halpojen ruokapaikkojen sekä hotellien etsinnästä, sekä selvittelemisestä kuinka pääset paikasta toiseen. Ehkä ens kerralla haluaisin jonkin projektin! Haluaisin olla osa jotain ryhmää ja tehdä jotain. Se voisi olla kilpikonnien pelastamista Malesian rannoilla tai orpokodissa työskentelyä Nepalissa. Jälkimmäisessä olen kerran ollut viikon verran. Tuollainen lasten kanssa työskntely kyllä kiinnostaisi, mutta en ole varma olenko siihen tarpeeksi sosiaalinen ja kielitaitoinen. 

No niin. Nyt kun olen saanut sanaisen arkkuni auki, voisin vähän kurkata mahdollista lehtijuttuani. Miten se vain tuntuu heti niin mahdottomalta tehtävältä? No, ehkä käyn vielä ensiksi pihalla ja lainaamassa leffan illaksi.